Päivä 7 | Santa Fe – Gallup 430 km

 

Täydellinen startti Santa Fe:stä klo 8.00 ja ajo heräilevän kaupungin läpi kohti Amerikan ”atomipääkaupunkia”, Los Alamosia.
Tänään on syyskuun yhdestoista päivä, 911 ja tuhoisasta terrori-iskusta on kulunut jo 14 vuotta. Virallisella suruliputuksella on selvästi merkittävä osa iskussa menehtyneitä muistellessa ja heitä kunnioittaessa.  

Erityisesti huomiomme kiinnittyi palolaitoksiin, joissa brankkarit olivat ajaneet kalustonsa pihalle ja laittaneet autojensa hälytysvalot välkehtimään päivän ajaksi iskussa menehtyneiden kollegoidensa muistoksi.

Los  Alamosin jälkeen päästiin lähes ensi kertaa maistelemaan hetkellisesti mutkateitä ja sen problematiikkaa, pitäisi ajaa reippaasti ja nauttia mutkista samaan aikaan kun pitäisi ajaa hissun kissun ja nauttia maisemista. Päädyimme maisema -ratkaisuun. 

Mukavien mutkin jälkeen poikkeamme "vilkkaalla" kauppapaikalla sijaitsevaan kahvilaan ja onnistumme yllättämään täydellisesti kahvilan pitäjän tilaamalla 15 kupillista kahvia ja tiedustelemalla mahdollisuutta saada ostaa pikku siivun omenapiirakkaa. Paniikki oli lähes valmis, mutta Tiinan avustuksella saatiin kahvit kiehumaan ja omistajakin sai sitä kautta draivia myös piirakan myyntiin havaitessaan, ette ole kovinkaan perusteltua viedä piirakkaa jääkaappiin jokaisen ostoksen välillä. Ja muutenkin busines näytti olevan hiljaisen sorttista noilla kulmilla...

Meno vakiintuu taas ja saavumme kohti Albuquerqueta, ”alpukörkkiä”, josta jatkamme matkaamme vanhaa Routen pohjaa seuraten samalla liikennevaloja ja niiden määrää ”ihastellen”  kohti Gallupia, kaikkien lännenelokuvin kotia.

Route kiemurtelee molemmin puolin pikatietä kohti Gallupia, senhän näkee kartastakin.. Mutta toinen juttu on tietää millä puolen milloinkin ja miten on se merkitty.

Ylväs ”Historic Route 66 ”-merkki risteyksessä aina ilahduttaa, mutta kun ½ mailia merkin perään laitetaan toinen lappu ”Dead End”, eli dedent”, se alkaa syödä miestä. Noista on kiva vinoilla matkanjohtajalle ja se selvästikin piristää jo muutenkin aktiivista seuraelämää.

Päästiin kuitenkin perille tarunhohtoiseen El Ranchoon. Sopiva Mexicolaishenkinen ruokapaikkakin löytyi vilkasliikenteisen kadun toiselta puolelta ja kadun yli hakupalvelu pelasi niiden osalta, jotka jäivät pääjoukosta,